Taitaa olla taas se aika vuodesta kun paikat ratsastusleireille avautuu ja täyttyy hirveää vauhtia. Itse en enää ihan perinteiseen ratsastusleirin ikäkategoriaan sovi, mutta ei se mitään! Hirveästi ihania muistoja on kasaantunut menneiltä vuosilta, viimeisin ratsastusleirini taisi olla kesällä 2009?
Ehdottomasti mieleenpainuvimmat leirit olivat vuoden 2008 ja 2009, tapahtumapaikkana Lempäälän ratsastuskoulu. Mielettömän ihanat puitteet, hevoset ja opettajat! Ja siellä me tutustuttiin Ellin kanssaVeeraan, vuonna 2008. Näin ystävänpäivän tienoilla onkin hyvä muistella kuinka se elinikäinen ystävyys meidän kolmen välillä lähti liikkeelle :) Tutustuttiin ensimmäisellä leirillä ja päätettiin tulla seuraavana kesänä uudestaan samalla porukalla. Ja edelleen nähdään säännöllisesti ja hölmöillään yhdessä, vaikka asutaankin eri kaupungeissa!
Puitteet Ratsuniityssä olivat (ja ovat varmasti edelleenkin) ihanat! Maneesi, iso kenttä sekä maastoja. Talli oli iso ja viihtyisä. Leiriläisten yöpyminen tapahtui tuossa suloisessa aitassa, suihkutilat yms olivat samalla tontilla sijaitsevassa majatalossa. Uimismahdollisuuskin löytyi ihan viereisestä järvestä. En voi muuta kuin suositella paikkaa! :) Uskon, että vielä näinkin monen vuoden jälkeen toiminta on yhtä laadukasta.
Lemppareitani hevosista oli ensimmäisellä leirillä Lady. Se oli ihana rautias pieni tamma. Suurimman osan ensimmäisen leirin tunneista taisin ratsastaa sillä. Ensimmäiseltä leiriltä ei ole kovin paljoa muistikuvia ja kaikki oikeatkin kuvat ovat hävinneet vuosien varrella jonnekin! Hyvin ikävää, niitä olisi ihana selailla aina silloin tällöin.
Toisella leirillä suosikikseni nousivat Omppu ja Sissi! Omppu on tämä pienempi ruunikko tamma, joka Ratsuniityn nettisivujen mukaan asustelee siellä vieläkin. Ompulla ratsastin suurimman osan toisesta leiristä, myös leirikisan! Ja sijoituttiin hienosti kolmanneksi <3.
Kyllä sitä leiritunnelmaa tulee ikävä näitä kuvia selaillessa. Varusteiden putsausta, 2 tuntia päivässä ratsastusta, heppojen rapsuttelua, leirin hoitohepat ja kaikki se kikatus ja räkätys silloin, kuin olisi pitänyt nukkua! Ehkä me joskus repäistään ja lähdetään aikuisten ratsastusleirille?
Mielestäni jokaisen heppatytön, miksei pojankin, pitäisi kokea ratsastusleiri kerran elämässään. Sieltä saa niin paljon hyviä muistoja, uusia ystäviä ja uutta oppia! Joten kipinkapin leireilemään, jos sellainen kokemus vielä puuttuu! :)
Ehdottomasti mieleenpainuvimmat leirit olivat vuoden 2008 ja 2009, tapahtumapaikkana Lempäälän ratsastuskoulu. Mielettömän ihanat puitteet, hevoset ja opettajat! Ja siellä me tutustuttiin Ellin kanssaVeeraan, vuonna 2008. Näin ystävänpäivän tienoilla onkin hyvä muistella kuinka se elinikäinen ystävyys meidän kolmen välillä lähti liikkeelle :) Tutustuttiin ensimmäisellä leirillä ja päätettiin tulla seuraavana kesänä uudestaan samalla porukalla. Ja edelleen nähdään säännöllisesti ja hölmöillään yhdessä, vaikka asutaankin eri kaupungeissa!
Puitteet Ratsuniityssä olivat (ja ovat varmasti edelleenkin) ihanat! Maneesi, iso kenttä sekä maastoja. Talli oli iso ja viihtyisä. Leiriläisten yöpyminen tapahtui tuossa suloisessa aitassa, suihkutilat yms olivat samalla tontilla sijaitsevassa majatalossa. Uimismahdollisuuskin löytyi ihan viereisestä järvestä. En voi muuta kuin suositella paikkaa! :) Uskon, että vielä näinkin monen vuoden jälkeen toiminta on yhtä laadukasta.
Lemppareitani hevosista oli ensimmäisellä leirillä Lady. Se oli ihana rautias pieni tamma. Suurimman osan ensimmäisen leirin tunneista taisin ratsastaa sillä. Ensimmäiseltä leiriltä ei ole kovin paljoa muistikuvia ja kaikki oikeatkin kuvat ovat hävinneet vuosien varrella jonnekin! Hyvin ikävää, niitä olisi ihana selailla aina silloin tällöin.
Toisella leirillä suosikikseni nousivat Omppu ja Sissi! Omppu on tämä pienempi ruunikko tamma, joka Ratsuniityn nettisivujen mukaan asustelee siellä vieläkin. Ompulla ratsastin suurimman osan toisesta leiristä, myös leirikisan! Ja sijoituttiin hienosti kolmanneksi <3.
 |
| Ei minusta sitten tullut esteratsastjaa, ehkä ihan hyvä tuolla istunnalla :3 |
Sissi oli valtavan kokonen, hellyyttävä suomenhevonen. Menin sillä vain muutaman tunnin, mukaan lukien ilman satulaa köpöttelyt, ja rakastuin siihen heti. Sillä oli ihanan isot ja pehmeät liikkeet ja suomenhevosen leppoissa luonne. Voi että kun tulee ikävä näitä karvakorvia!
Alla on kuva myös Fanista, isosta torinhevosesta. Tai silloin se ainakin tuntui isolta, tuskin se oli Wagneria suurempi! Fani oli hieman oikukas karsinassa, mutta silti hellyytävä ja mukava ratsastaa.
Kyllä sitä leiritunnelmaa tulee ikävä näitä kuvia selaillessa. Varusteiden putsausta, 2 tuntia päivässä ratsastusta, heppojen rapsuttelua, leirin hoitohepat ja kaikki se kikatus ja räkätys silloin, kuin olisi pitänyt nukkua! Ehkä me joskus repäistään ja lähdetään aikuisten ratsastusleirille?
Mielestäni jokaisen heppatytön, miksei pojankin, pitäisi kokea ratsastusleiri kerran elämässään. Sieltä saa niin paljon hyviä muistoja, uusia ystäviä ja uutta oppia! Joten kipinkapin leireilemään, jos sellainen kokemus vielä puuttuu! :)
 |
| Ruusukkeet on vieläkin tallessa; Veera 1.sija ja minä 3.sija! |
