Minä & Wagner osa 2

Vihdoinkin jatkoa ensimmäiselle osalle meidän yhteisestä taipaleesta! Lokakuussa 2011 muutimme uudelle tallille, tallin omistaja tosin pysyi samana. Uudelta paikalta löytyy maneesi, iso talli, iso kenttä, juoksutusympyrää, lämpimät pesu/harjaus paikat, solarium ja paljon muita hienouksia. Olihan tämä iso muutos, kun oli tottunut siihen pieneen ja idylliseen talliin ja ympäristöön. Mutta en toki valita, nyt ei tarvitse kärsiä sateella ulkona ratsastamisesta! 

Sieltä se kurkkii uudesta karsinastaan, Jokaisesta karsinasta menee oma ovi tarhaan, mikä on huippu juttu!

Uuden tallin ajoilta taitaakin olla enemmän kuvia kun tarinoita. Siellä ollan viihdytty, treenailtu ja rentoiltu. Äiti treenailee kisoja varten ja itse ratsastelen muuten vaan, kisaaminen haaveena. Tämän hetken haave olisi päästä starttaamaan edes kerran ennen kuin muutan omilleni. 

Minulla on ihan hirveästi vielä kehitettävää ratsastajana ja Wagner toimii parhaana mahdollisena opetusmestarina. Se ei ole minään päivänä samanlainen ratsastettaessa. Jokaisella kerralla on pakko keskittyä täysillä, jos haluaa onnistuneen ratsastuksen. Se toimii kuin unelma, kun pääsee samalle aaltopituudelle. Wagner osaa myös viedä ratsastajaa 6-0, jos sen kanssa ei ole selkeä. Mitään dramaattistahan se ei tee, lähinnä lakkaa kuuntelemasta apuja ja säpsyy turhia.

Parempaa hevosta en ikinä voi kuvitellakkaan. En tiedä miten selviän siitä, kun pitää muuttaa kauas pois opiskelemaan ja oma heppakaveri jää tänne. Se on ehdottomasti kovin pala mitä tulevaisuuteen tulee. Perhe ja ystävät voivat reissata ja soitella, mutta Wagner ei oikein siihen pysty :D. Ja mitä ihmettä teen vapaa-ajallani, kun en pääse tallille? Yäk. Täytyy siis nauttia täysin siemauksin tästä 1,5 vuodesta minkä vietän vielä kotona!