Minä & Wagner osa 1

Minun ja Wagnerin (ja äitini) yhteinen taival alkoi joulukuussa 2009. Edeltävänä kesänä rakas suomenhevosemme Jussi päästettiin vihreimmille laitumille, mikä oli älyttömän surullista ja aika kova paikka, ainakin minulle. Tämän jälkeen odottelimme muutaman kuukauden ennen uuden hevosen etsimistä, aikaa parantua edellisestä sekä kerätä varoja tulevaan. Kun äiti vihdoin aloitti etsinnän, löysimme monen koeratsastuksen jälkeen Wagnerin. Äiti sai vihiä hyvästä kouluhevosesta, jota äiti sekä tallinomistaja (äidin hyvä ystävä, valmentaja, hevonen ollut Salossa asutun ajan aina hänen tallillaan) lähtivät esittelyvideon perusteella katsomaan.
Videon ja Wagnerin saapumisen välillä ei ole paljoa aikaa. Kaikki tapahtui ihan älyttömän nopeasti. Wagnerin omistaja oli hiljattain kuollut, siksi se oli myynnissä ja kai saatava nopeasti eteenpäin.Wagner oli tullessaan kuusi vuotias ja vastikään ruunattu, aika vekkuli tapaus siis. Älyttömän kiltti ja suloinen eläin kuitenkin :).

Ensimmäinen kuva herrasta meillä.
Tutustumassa uusiin tallikavereihin (ja otettu huonolla kännykän kameralla :D)

Ensimmäiset kuukaudet meni tutustuessa uuteen hevoseen, sen käytöstapoihin ja oppiessa yhteiset säännöt. Ensimmäistä kertaa ratsastaessa Wagnerilla äiti sanoi "Sen laukka on niin ihana, ihan kuin pumpulissa istuisi." Ja niinhän se oli, hieman erilaista kuin vanhan tuntihepan köpöttely. Suht nopeasti pääsimme kuitenkin ensimmäiselle ratsastustunnille yhdessä. Muistan sen fiiliksen todella hyvin; turhautti ja samalla oli ihanaa. Oma hevonen ja suunta on vain ylöspäin!

Todistusaineistoa ensimmäiseltä yhteiseltä tunnilta.

Siinähän se yhteiselo jatkui. Asiat alkoivat sujumaan ja rullailemaan omalla painollaan. Opimme mitä Wagner syö ja ei syö (suurimmaksi osaksi syö kaiken mitä eteen tulee..), mille asioille heppa on herkkä ja mistä se pitää. Wagnerin suurin intohimo on maastokävelyt ja ratsastajan miellyttäminen. Maastossa se puksuttaa kuin juna ja pitää hassua pörähtely ääntä. Töitä tehdessä se pyrkii miellyttämään ratsastajaa parhaansa mukaan. Jos Wagner ei ymmärrä mitä kyydissä oleva tarkoittaa, se "turhautuu" ja lakkaa reagoimasta apuihin. Pitää siis olla hyvin määrätietoinen ja selkeä. Riehua Wagner ei osaa :D. Välillä, kun sille tulee apinakohtaus, on se hyvin säälittävän näköistä. Pukittelu ei luonnistu ja jalat menevät solmuun. Reppana <3.

Ongelmilta ei tosin olla säästytty. Suurin ongelma on ollut vasen etujalka, jossa on ollut lukuisia vammoja. Kaikista pahin ja pitkäveteisin on ollut vasemman etusen jännevamma (hankosidevamma). Muistaakseni se oli 2010-2011 (vuosiluvut saattavat olla ihan päin honkia) ja jalkaa kylmättiin, hoidettiin ja hevosta kävelytettiin kuukausia. Pitkän, huolellisen hoidon jälkeen heppa tuli kuntoon, onneksi! 

Mutta eipä sekään, samaiseen etuseen tuli myöhemmin puikkoluuhäikkää (muistaakseni 2013?). Sekin parani oikenlaisella ja kärsivällisellä hoidolla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Tuo vasen etunen on hyvin ongelmallinen ja edelleen tarkkaillaan sitä, ja toivotaan, ettei se vaivaa enää. 

Ennen jalkavaivoja ehdittiin me hypätä esteitäkin! Yhdellä tunnilla oltiin ja hypeltiin muuten vaan. Eläinlääkäri kielsi sen huvin jännevamman jälkeen, ei ylimääräistä rasitusta etujalalle. Ihan hyvä vaan, Wagnerilla kun tuppasi menemään jalat solmuun esteillä. :D

Hirveästi olisi vielä kuvamateriaalia vanhan tallin ajoilta. Lokakuussa 2011 muutettiin uudelle tallille. Vanhan tallimme omistaja osti uuden isomman paikan vaskiontien varresta ja rakensi sinne uuden, hienon ja toimivan tallin. Siellä majailemme edelleen, tarkempaa kertomusta seuraavassa osassa. Vielä muutama kuva vuosilta 2009-2011;

Sairaslomalainen <3