Helmikuun vinkki!

Vaikka olenkin heppatyttö, se ei tarkoita että olisin aina suttuisena ja meikittömänä missä ikinä liikunkin. Tykkään laittautumisesta, ihan niinä normaaleina työpäivinä kuin juhliinkin. Niimpä helmikuun kunniaksi vinkkailen teille lemppari kosmetiikastani. Jokainen ansaitsee vähän luksusta, nämä ovat omat suosikki tuotteeni sen saavuttamiseen. Ensin vuorossa on meikkituotteet ja sen jälkeen hiustenhoito ja muut!

Maybelline dream matte mousse on yksi mun ehdoton meikkivoide suosikki. Peittää hyvin omien tarpeiden mukaan ja ei jätä naamaa raskaan tuntuiseksi. Tuotteen levittäminenkin on helppoa, etenkin beautyblenderin avulla!

Maxfactor translucent puuteri on kestosuosikki, en muista koska olen viimeksi ostanut jotain muuta puuteria. Purkki kestää kauan ja ei tarvitse lisäillä montaa kertaa päivässä. 

Beauty blender en tiedä miten olen voinut elää ilman tätä. Täyden kympin tuote ja mielelläni pulitan sen noin 20e kun tämä vanha sanoo sopimuksensa irti. Tuote, jota ilman en pysty enää elämään!

Labello fruity shine huulirasvat ovat koukuttaneet minut täysin. Ihanan tuoksuisia ja makuisia sekä tuovat luonnollisen eloisaa väriä huulille. Niin ja myös kosteuttavat sopivasti!

Kiko precision eye pencil on paras rajauskynä, jota olen käyttänyt! Helppo laittaa ja pysyy koko päivän. Pois peseminen on haastavaa, sillä tuote on niin pysyvää. En tiedä mitä teen kun tämä loppuu, ostin kynän Espanjassa ollessani. Ja tätä merkkiä ei ilmeisesti saa Suomesta?

Maybelline master piece liquid eyeliner, tätä on todella helppo käyttää. Onnistuin tämän kanssa ensimmäistä kertaa cat eye-rajauksissa. Pysyy myös paikoillaan, kunhan ei hinkkaa silmiä! Eli ei ihan kuin tatuointi, mutta melkein. Silti ihan super :)

Maybelline the rocket volum' express & the colossal volum' express rispsivärit on molemmat ihan huippuja. En ole piiitkään aikaan vaihtanut ripsiväriä, rakastan näitä molempia. Fiiliksen mukaan vaihtelen kumpaa laitan, riippuen haluanko pitkät ja erotellut ripset ja tuuheammat. 

Urban decay naked smoky luomiväripaletti pelkkää rakkautta! Hintansa arvoinen, kaikki vanhat luomivärit tuntuvat ihan surkeilta tähän verrattuna. Pysyivät naamassa aamuun asti; testattu laivareissulla kun ei enää aamuyöstä jaksanut pestä meikkejä pois ;).

Tangle teezer matkaversio on superkätevä ja supersöpö. Kannen ansiosta harjakset eivät mene ruttuun ja tämä harja pelastaa pahemmatkin takkupäivät.
Batisten kuivashampoot ovat kuivashampoiden kunkkuja! Tämän tropicalin hajusta en hirveästi pidä, haisee hieman vessanraikastimelta. Lempparini on sellaisessa hopean liilassa pullossa oleva big&bouncy hair kuivashampoo. Selkeää, eikö?

XZ suklaa&vanilja hoitosuihke on myöskin ollut luottotuotteeni jo monta vuotta. Poistaa sähköisyyttä sekä tekee hiuksista sileät ja kiiltävät. En selviä talvesta ilman tätä, koska supersähköiset hiukseni tekevät minut hulluksi! Muutama suihkaus aamulla riittää kestämään koko päiväksi.
Escada cherry in the air hajuvesi; niiiin ihanaa! Tämä on loppumaisillaan ja tahtoisin kovasti uuden. Tuoksuu ihanan kesäiseltä, muttei liian äklömakealta omaan makuuni.

Dove summer glow vartalovoide pitää minutkin päivettyneenä keskellä talvea. Kosteuttaa ihoa juuri sopivasti jättäen samalla kivan päivettyneen värin. Ei missään nimessä rusketa, auttaa vain näyttämään hieman vähemmän kuolleelta! Käytän erityisesti kasvoille ja käsiin näin talvella. Kesällä korostaa vähäistä omaa rusketusta kivasti.
Herbina energy boost micellar-puhdistusvesi on uusi suosikkini. Tuntuu kuin hieroisi vitamiinitabletteja naamaan! Rakastan puhdistaa kasvot tällä aamuisin; jättää ihanan raikkaan ja virkeän olon. Pitää ostaa isompi purkki seuraavalla kerralla :).


En ole mikään asiantuntija, mitä tulee kosmetiikkaan yms. Nämä ovat omia mielipiteitäni ja minulle sopivia tuotteita. En ole hyvä kuvailemaan tällaisia tuotteita ja tuntui, että jokaiseen kirjoitin "juuri sopiva", muttakun sitä nämä ovat! :D Toivottavasti tästä oli jollekkin jotain hyötyä.
Löytyykö sinulta samoja suosikkeja ja vakiotuotteita?

Potilaselämää

Pikkuhiljaa alkaa ottamaan päästä tämä sairastelu. Olen tavallaan ollut koko helmikuun kipeänä, viime viikolla tosin vain pienessä flunssassa joka ei estänyt normaalia elämää. Nyt olen taas kovassa nuhassa, yskässä ja kuumeessa. Lääkäriinkin piti jo raahautua, ettei vaan ole mitään vakavampaa tulehdustilaa missään. Nyt on lääkkeitä ja sairaslomaa, josko tämä tästä hellittäisi!

Sairastamisen hyviä puolia muun perheen viettäessä hiihtolomaa: lomaruokana kotona
 väsättyjä hamppareita lisukkeineen! Voisin elää bataattiranskalaisilla.

Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut ihmeitä ja minulle aukesi vihdoin jotain uutta ja kivaa elämässä. Sain työkokeilu paikan söpöstä, pienestä paikallisesta puodista. Ensimmäisen viikon perusteella viihdyn siellä hyvin, nyt tosin harmittavasti olen sairaslomaillut muutaman päivän. On mukavaa, että on päivisin jotain tekemistä, vaikkakin väsymys painaa yhtäkkisen työrytmin takia päälle.
Viime viikolla oli myös poikaystäväni sotilasvala. Olihan se hieno tapahtuma ja oli mielenkiintoista nähdä millaista siellä oikeasti on. Mielenkiintoisin asia oli ehdottomasti sotilaspoliisien koiranpentu, peittosi kaikki panssarivaunut mennen tullen! Unohtamatta toki sitä omaa miestä, joka marssi siellä muiden joukussa hyvin reippaana ja tyylikkäänä :).

Selfie? 

Keskiviikkona kävin ratsastustunnilla pienestä flunssasta ja työväsymyksestä huolimatta. Oli tosi kiva tunti ja ärsyttää, kun en päässyt täysillä nauttimaan väsyn takia. Aiheena oli puolipidätykset. Tehtiin ympyrällä töitä, koska meitä tuntilaisia oli tällä kertaa vain kaksi. Énsin ihan käynnissä paneuduttiin tarkemmin puolipidätteiden saloihin, jonka jälkeen tehtiin käynti-ravi siirtymiä.
Siitä siirryttiin ravitöille; ympyrä ravissa keventäen ja ympyrälle voltti harjoitusravissa. Puolipidätteet piti tehdä selkeästi ennen ja jälkeen voltille siirtymisen. Tehtävä oli melko vaikea, Wagner tykkäsi kaahottaa ohjalle roikkuen läpi tehtävän. Selvittiin kuitenkin ja saatiin jopa muutama onnisunut suoritus!
Laukkatehtävänä toimi sama kuvio, mutta voltin jälkeen nostettiin laukka ja laukkaa ylläpidettiin puoli ympyrää. Jonka jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin voltti ja miljoonia puolipidätteitä. Oikean kierroksen jaksoin itse oikein hyvin, mutta kun vaihdettiin suuntaa ja alettiin tekemään harjoitusta vasemmalle, omat voimat loppuivat kesken. Loppu tunti meni hieman roiskaisten läpi, mikä näin jälkeenpäin harmittaa. Onneksi se nyt ei ollut elämäni viimeinen ratsastustunti ;).

Äiti lähetti tämän kuvan minun maatessa sohvalla.
 Kieltämättä houkuttelevat maisemat :3 

Huomenna pitäisi olla taas työterässä! Jatkan siis voimien keräilyä ja taidan katsoa muutaman jakson Kostoa. En ole ihan varma vielä mitä mieltä olen kyseisestä sarjasta, onko joku muu katsonut sitä koskaan?
Palailen toivonmukaan pian mielenkiintoisempien juttujen parissa!

Häpeä?

Eilen oli kamala tallipäivä. Kaikki alkoi ihan hyvin, mutta Wagneria tarhasta hakiessa tilanne otti toisen suunnan. Wagner ei kiinnitänyt minuun mitään huomiota, vaan seisoi tarhan perällä ja katseli ihan muualle. Tiesin kyllä, että se näki ja tiedosti minun paikalla olon mutta sitä ei vaan kiinnostanut noteerata. Wagner tiesi seisovansa ison vesilätäkön takana josta en pääse sitä hakemaan. Pientä "johtajuuskiistaa" oli ilmassa jo heti aluksi.

Siellä se pönötti ja ei paljoa kiinnostanut mun huutelut.

Ruuan avulla se kuitenkin suostui tulemaan sisälle ja varustaminen sujui normaalisti. Kohti maneesia mentäessä tilanne levisi ihan käsiin. Meillä on kaarihalli, joten sen katolta tulee lumet aika rivakkaan ja äänekkäästi alas. Oltiin maneesin kohdalla, kun meidän edestä lähti tulemaan lumet alas. Wagner jähmettyi paikalleen, jäi tuijottamaan lumia ja singahti suoraan ylös ja taaksepäin repäisten minut mukaani. Ei käynyt kuinkaan, vaikka pressua pitkin liukuva raskas lumi aiheuttikin hieman isommat sätkyt. Sen jälkeen minulla vaan oli kädessä silmänvalkuaisia pyöräyttelevä, puhiseva jättiläinen.

Noh, ajattelin, että kyllä se rauhoittuu kun päästään sisälle maneesiin ja kävelen maasta muutaman kierroksen. Olin väärässä. Sama meno jatkui maneesissa ja aina kun tuli lunta alas katolta, Wagner sinkosi ihan holtittomasti tai säpsähteli eriskummallisiin ilmansuuntiin. Lopputulemana oli se, että en uskaltanut kiivetä oman hevoseni kyytiin.

Vertailun vuoksi kuva perjantailta. Pieni maiseman muutos!

Itkien ja häpeissäni soitin äidilleni, joka on kotona kipeänä, ja kerroin tilanteen. Äidin sanoin "no hätä, kävele maasta vähän ja vie se talliin, koitan saada jonkun ratsastamaan sen illalla". Silti häpeän tunne siitä, etten hallitse omaa hevostani kotimaneesissa, ei hälvennyt. Ei oikeastaan ole hälvennyt vieläkään, päivää jälkeenpäin. Tiedän ettei aina voi olla hyvä päivä. Aina silloin tällöin joutuu poistumaan maneesista itkien, koska ei ole "mitään tehtävissä". Ja tämä ottaa päästä ihan hirveästi! Haluaisin osata ratkaista nämäkin ongelmat Wagnerin kanssa. Tiedän myös, että seuraava ratsastuskerta on kamala, koska viimeksi tilanne äityi näin älyttömäksi. En halua joutua häpeämään omaa osaamattomuuttani. Kenenkään ei pitäisi. Pitäisi uskaltaa pyytää apua osaavimmilta ja suostua oppimaan uutta. Mutta se ei ole aina helppoa. Toivottavasti opin sen vielä joskus ja toivottavasti seuraavalla kerralla kun kiipeän Wagnerin kyytiin tilanne on eri.

Tekstin tarkoitus ei ole ruikuttaa vaan kertoa, että kaikki ei aina ole täydellistä ja helppoa. Mutta näistä oppii, kai? Onko teille sattunut vastaavia tilanteita?

Iso, pelottava tulevaisuus

Koska mulle tämä blogi ajaa myös päiväkirjan asemaa, ajattelin tulla hieman pohdiskelemaan panikoimaan tulevaisuutta ja siihen liittyviä suunnitelmia. Olen nyt ollut kipeänä jonkun aikaa eli on ollut aivan liikaa aika mietiskellä vaihtoehtoja ja kehitellä kauhukuvia. Tämä elämänvaihe on pääosin ihan pyllystä; ei koulua, töitä, rahaa tai rutiinia. Liikaa kotona löhöämistä ja toimettomuutta, puuduttaa.

Mulla on suunnitelma. Se suunnitelma alkoi jo syksystä, mutta ei ihan toteutunut heti niinkuin ajattelin. Tähän suunnitelmaan kuului töihin pääseminen mahdollisimman pian yo-kirjoitusten jälkeen ja rahan kerääminen kesän muuttoa varten. Mutta tässä sitä ollaan, hyvinkin työttömänä. Loppuosa suunnitelmasta odottaa vielä toteutumistaan; haku Kajaanin ammattikorkeaan, sinne pääsy ja muutto. Ja tuon rakkaan poikaystävän otan mukaan, johan tässä ollaan kohta oltu kuusi vuotta yhdessä <3. Hänkin hakee kouluun ja toivotaan, että molemmat tai edes toinen pääsisi! Onnellisesti molemmille löytyi superkiinnostavat alat samasta kaupungista!

Niin ja tuo ala minne haen eli matkailu-ala. Olen monet kerrat selaillut netistä opinto-opasta ja perehtynyt asiaan; enkä enää halua hakea mihinkään muuhun kouluun. Opiskelu kuullostaa niin kivalta, mielenkiintoiselta ja ihan mun jutulta. Rakastan metsissä vaeltelua ja luontoa nimenomaan täällä Suomessa. Haluan myös oppia uusia kieliä ja kartuttaa vanhojen sanavarastoa. Voisin sanoa, että pakko päästä sinne sisään! Ja jos ei tänä vuonna vielä tärppää, haen varmasti ensi vuonna uudestaan.

Muistan myös kuinka lapsena kauhistelin, että en varmaan ikinä halua muuttaa pois kotoa. Nyt olen niin valmis! Vaikka onkin ihanaa olla kotona ja perheen kanssa, kaipaan omaa rauhaa. Oman jääkaapin. jonka saan täyttää ihan millä haluan. Oman kodin jonka sisustaa juuri niinkuin itse tykkään. Haluan päästä jo eteenpäin elämässäni ja tehdä ihan itse asioita. Laskujen maksamisesta en ole niin varma, mutta ei kai kaiken kuulukkaan olla kivaa ;).
Ainoa itkumurhe pois muuttamisessa on Wagner. Hirveän surullista ja outoa jättää rakas hevonen ja harrastus toiselle puolelle Suomea. Mutta sitä se elämä kai on? Uhrauksia, jotta voi löytää jotain uutta?

Haaveilua aikuisiälle..

En myöskään malta odottaa opiskelijaelämää. Uusia kavereita ja paljon uutta tietoa. Ja toki ne viininpunaiset haalarit ja haalarimerkkien keruu! Ja toki ne opiskelijabileetkin hieman houkuttelevat.

Mutta se, miten tähän kaikkeen mukavaan pääsee, on vähän vielä mysteeri. Kaikki ei kuitenkaan tule menemään helposti ja toivotusti. Sehän tässä ahdistaakin, pitää odottaa toukokuuhun asti, ennekuin voin edes tehdä asialle jotain. Tai no ensin hakea sinne kouluun maaliskuussa, mutta pääsykokeisiin voi alkaa lukemaan vasta 10.5. Ja vasta heinäkuussa koittaa tuo kauan odotettu ja pelätty päivä; päästiinkö vai ei?


Kuvat silkkaa haaveilua pinterestistä.

Leirimuistoja

Taitaa olla taas se aika vuodesta kun paikat ratsastusleireille avautuu ja täyttyy hirveää vauhtia. Itse en enää ihan perinteiseen ratsastusleirin ikäkategoriaan sovi, mutta ei se mitään! Hirveästi ihania muistoja on kasaantunut menneiltä vuosilta, viimeisin ratsastusleirini taisi olla kesällä 2009?

Ehdottomasti mieleenpainuvimmat leirit olivat vuoden 2008 ja 2009, tapahtumapaikkana Lempäälän ratsastuskoulu. Mielettömän ihanat puitteet, hevoset ja opettajat! Ja siellä me tutustuttiin Ellin kanssaVeeraan, vuonna 2008. Näin ystävänpäivän tienoilla onkin hyvä muistella kuinka se elinikäinen ystävyys meidän kolmen välillä lähti liikkeelle :) Tutustuttiin ensimmäisellä leirillä ja päätettiin tulla seuraavana kesänä uudestaan samalla porukalla. Ja edelleen nähdään säännöllisesti ja hölmöillään yhdessä, vaikka asutaankin eri kaupungeissa!

Puitteet Ratsuniityssä olivat (ja ovat varmasti edelleenkin) ihanat! Maneesi, iso kenttä sekä maastoja. Talli oli iso ja viihtyisä. Leiriläisten yöpyminen tapahtui tuossa suloisessa aitassa, suihkutilat yms olivat samalla tontilla sijaitsevassa majatalossa. Uimismahdollisuuskin löytyi ihan viereisestä järvestä. En voi muuta kuin suositella paikkaa! :) Uskon, että vielä näinkin monen vuoden jälkeen toiminta on yhtä laadukasta.

Lemppareitani hevosista oli ensimmäisellä leirillä Lady. Se oli ihana rautias pieni tamma. Suurimman osan ensimmäisen leirin tunneista taisin ratsastaa sillä. Ensimmäiseltä leiriltä ei ole kovin paljoa muistikuvia ja kaikki oikeatkin kuvat ovat hävinneet vuosien varrella jonnekin! Hyvin ikävää, niitä olisi ihana selailla aina silloin tällöin.
Toisella leirillä suosikikseni nousivat Omppu ja Sissi! Omppu on tämä pienempi ruunikko tamma, joka Ratsuniityn nettisivujen mukaan asustelee siellä vieläkin. Ompulla ratsastin suurimman osan toisesta leiristä, myös leirikisan! Ja sijoituttiin hienosti kolmanneksi <3.

Ei minusta sitten tullut esteratsastjaa, ehkä ihan hyvä tuolla istunnalla :3

Sissi oli valtavan kokonen, hellyyttävä suomenhevonen. Menin sillä vain muutaman tunnin, mukaan lukien ilman satulaa köpöttelyt, ja rakastuin siihen  heti. Sillä oli ihanan isot ja pehmeät liikkeet ja suomenhevosen leppoissa luonne. Voi että kun tulee ikävä näitä karvakorvia!

Alla on kuva myös Fanista, isosta torinhevosesta. Tai silloin se ainakin tuntui isolta, tuskin se oli Wagneria suurempi! Fani oli hieman oikukas karsinassa, mutta silti hellyytävä ja mukava ratsastaa. 

 Kyllä sitä leiritunnelmaa tulee ikävä näitä kuvia selaillessa. Varusteiden putsausta, 2 tuntia päivässä ratsastusta, heppojen rapsuttelua, leirin hoitohepat ja kaikki se kikatus ja räkätys silloin, kuin olisi pitänyt nukkua! Ehkä me joskus repäistään ja lähdetään aikuisten ratsastusleirille?
Mielestäni jokaisen heppatytön, miksei pojankin, pitäisi kokea ratsastusleiri kerran elämässään. Sieltä saa niin paljon hyviä muistoja, uusia ystäviä ja uutta oppia! Joten kipinkapin leireilemään, jos sellainen kokemus vielä puuttuu! :)

Ruusukkeet on vieläkin tallessa; Veera 1.sija ja minä 3.sija!