Iso, pelottava tulevaisuus

Koska mulle tämä blogi ajaa myös päiväkirjan asemaa, ajattelin tulla hieman pohdiskelemaan panikoimaan tulevaisuutta ja siihen liittyviä suunnitelmia. Olen nyt ollut kipeänä jonkun aikaa eli on ollut aivan liikaa aika mietiskellä vaihtoehtoja ja kehitellä kauhukuvia. Tämä elämänvaihe on pääosin ihan pyllystä; ei koulua, töitä, rahaa tai rutiinia. Liikaa kotona löhöämistä ja toimettomuutta, puuduttaa.

Mulla on suunnitelma. Se suunnitelma alkoi jo syksystä, mutta ei ihan toteutunut heti niinkuin ajattelin. Tähän suunnitelmaan kuului töihin pääseminen mahdollisimman pian yo-kirjoitusten jälkeen ja rahan kerääminen kesän muuttoa varten. Mutta tässä sitä ollaan, hyvinkin työttömänä. Loppuosa suunnitelmasta odottaa vielä toteutumistaan; haku Kajaanin ammattikorkeaan, sinne pääsy ja muutto. Ja tuon rakkaan poikaystävän otan mukaan, johan tässä ollaan kohta oltu kuusi vuotta yhdessä <3. Hänkin hakee kouluun ja toivotaan, että molemmat tai edes toinen pääsisi! Onnellisesti molemmille löytyi superkiinnostavat alat samasta kaupungista!

Niin ja tuo ala minne haen eli matkailu-ala. Olen monet kerrat selaillut netistä opinto-opasta ja perehtynyt asiaan; enkä enää halua hakea mihinkään muuhun kouluun. Opiskelu kuullostaa niin kivalta, mielenkiintoiselta ja ihan mun jutulta. Rakastan metsissä vaeltelua ja luontoa nimenomaan täällä Suomessa. Haluan myös oppia uusia kieliä ja kartuttaa vanhojen sanavarastoa. Voisin sanoa, että pakko päästä sinne sisään! Ja jos ei tänä vuonna vielä tärppää, haen varmasti ensi vuonna uudestaan.

Muistan myös kuinka lapsena kauhistelin, että en varmaan ikinä halua muuttaa pois kotoa. Nyt olen niin valmis! Vaikka onkin ihanaa olla kotona ja perheen kanssa, kaipaan omaa rauhaa. Oman jääkaapin. jonka saan täyttää ihan millä haluan. Oman kodin jonka sisustaa juuri niinkuin itse tykkään. Haluan päästä jo eteenpäin elämässäni ja tehdä ihan itse asioita. Laskujen maksamisesta en ole niin varma, mutta ei kai kaiken kuulukkaan olla kivaa ;).
Ainoa itkumurhe pois muuttamisessa on Wagner. Hirveän surullista ja outoa jättää rakas hevonen ja harrastus toiselle puolelle Suomea. Mutta sitä se elämä kai on? Uhrauksia, jotta voi löytää jotain uutta?

Haaveilua aikuisiälle..

En myöskään malta odottaa opiskelijaelämää. Uusia kavereita ja paljon uutta tietoa. Ja toki ne viininpunaiset haalarit ja haalarimerkkien keruu! Ja toki ne opiskelijabileetkin hieman houkuttelevat.

Mutta se, miten tähän kaikkeen mukavaan pääsee, on vähän vielä mysteeri. Kaikki ei kuitenkaan tule menemään helposti ja toivotusti. Sehän tässä ahdistaakin, pitää odottaa toukokuuhun asti, ennekuin voin edes tehdä asialle jotain. Tai no ensin hakea sinne kouluun maaliskuussa, mutta pääsykokeisiin voi alkaa lukemaan vasta 10.5. Ja vasta heinäkuussa koittaa tuo kauan odotettu ja pelätty päivä; päästiinkö vai ei?


Kuvat silkkaa haaveilua pinterestistä.