keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Potilaselämää

Pikkuhiljaa alkaa ottamaan päästä tämä sairastelu. Olen tavallaan ollut koko helmikuun kipeänä, viime viikolla tosin vain pienessä flunssassa joka ei estänyt normaalia elämää. Nyt olen taas kovassa nuhassa, yskässä ja kuumeessa. Lääkäriinkin piti jo raahautua, ettei vaan ole mitään vakavampaa tulehdustilaa missään. Nyt on lääkkeitä ja sairaslomaa, josko tämä tästä hellittäisi!

Sairastamisen hyviä puolia muun perheen viettäessä hiihtolomaa: lomaruokana kotona
 väsättyjä hamppareita lisukkeineen! Voisin elää bataattiranskalaisilla.

Viime viikkoina on kuitenkin tapahtunut ihmeitä ja minulle aukesi vihdoin jotain uutta ja kivaa elämässä. Sain työkokeilu paikan söpöstä, pienestä paikallisesta puodista. Ensimmäisen viikon perusteella viihdyn siellä hyvin, nyt tosin harmittavasti olen sairaslomaillut muutaman päivän. On mukavaa, että on päivisin jotain tekemistä, vaikkakin väsymys painaa yhtäkkisen työrytmin takia päälle.
Viime viikolla oli myös poikaystäväni sotilasvala. Olihan se hieno tapahtuma ja oli mielenkiintoista nähdä millaista siellä oikeasti on. Mielenkiintoisin asia oli ehdottomasti sotilaspoliisien koiranpentu, peittosi kaikki panssarivaunut mennen tullen! Unohtamatta toki sitä omaa miestä, joka marssi siellä muiden joukussa hyvin reippaana ja tyylikkäänä :).

Selfie? 

Keskiviikkona kävin ratsastustunnilla pienestä flunssasta ja työväsymyksestä huolimatta. Oli tosi kiva tunti ja ärsyttää, kun en päässyt täysillä nauttimaan väsyn takia. Aiheena oli puolipidätykset. Tehtiin ympyrällä töitä, koska meitä tuntilaisia oli tällä kertaa vain kaksi. Énsin ihan käynnissä paneuduttiin tarkemmin puolipidätteiden saloihin, jonka jälkeen tehtiin käynti-ravi siirtymiä.
Siitä siirryttiin ravitöille; ympyrä ravissa keventäen ja ympyrälle voltti harjoitusravissa. Puolipidätteet piti tehdä selkeästi ennen ja jälkeen voltille siirtymisen. Tehtävä oli melko vaikea, Wagner tykkäsi kaahottaa ohjalle roikkuen läpi tehtävän. Selvittiin kuitenkin ja saatiin jopa muutama onnisunut suoritus!
Laukkatehtävänä toimi sama kuvio, mutta voltin jälkeen nostettiin laukka ja laukkaa ylläpidettiin puoli ympyrää. Jonka jälkeen istuttiin harjoitusraviin ja tehtiin voltti ja miljoonia puolipidätteitä. Oikean kierroksen jaksoin itse oikein hyvin, mutta kun vaihdettiin suuntaa ja alettiin tekemään harjoitusta vasemmalle, omat voimat loppuivat kesken. Loppu tunti meni hieman roiskaisten läpi, mikä näin jälkeenpäin harmittaa. Onneksi se nyt ei ollut elämäni viimeinen ratsastustunti ;).

Äiti lähetti tämän kuvan minun maatessa sohvalla.
 Kieltämättä houkuttelevat maisemat :3 

Huomenna pitäisi olla taas työterässä! Jatkan siis voimien keräilyä ja taidan katsoa muutaman jakson Kostoa. En ole ihan varma vielä mitä mieltä olen kyseisestä sarjasta, onko joku muu katsonut sitä koskaan?
Palailen toivonmukaan pian mielenkiintoisempien juttujen parissa!

4 kommenttia:

  1. Paranemisia sulle! Tämä oli oikein mielenkiintoinen postaus, mukavaa luettavaa:)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
  2. Katoin Koston kokonaan, ihan hyvä sarja oli! :D Mäkin kävin muuten tossa pari viikkoa sitten kattomassa poikaystävän sotilasvalan, ja oli ihan mielenkiintonen kokemus - niin itselleni kuin myös varmasti poikaystävälle. Kylmä tosin tuli ulkona loskassa seistessä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo menee itellä varmaan kanssa koko sarja tässä sairasloman viihdykkeenä:D. Ja siellä sotilasalueella käynti oli jotenkin epätodellista, kaikki vaan marssi aseet kourassa ympärillä:D

      Poista

♥ Kommentti kommentista & lukija lukijasta!
♥ Palaute on tervetullutta, muistathan kuitenkin hyvän käytöksen :)