lauantai 13. helmikuuta 2016

Häpeä?

Eilen oli kamala tallipäivä. Kaikki alkoi ihan hyvin, mutta Wagneria tarhasta hakiessa tilanne otti toisen suunnan. Wagner ei kiinnitänyt minuun mitään huomiota, vaan seisoi tarhan perällä ja katseli ihan muualle. Tiesin kyllä, että se näki ja tiedosti minun paikalla olon mutta sitä ei vaan kiinnostanut noteerata. Wagner tiesi seisovansa ison vesilätäkön takana josta en pääse sitä hakemaan. Pientä "johtajuuskiistaa" oli ilmassa jo heti aluksi.

 photo IMG-20160212-WA0002-1_zpssxhmpqmy.jpg
Siellä se pönötti ja ei paljoa kiinnostanut mun huutelut.

Ruuan avulla se kuitenkin suostui tulemaan sisälle ja varustaminen sujui normaalisti. Kohti maneesia mentäessä tilanne levisi ihan käsiin. Meillä on kaarihalli, joten sen katolta tulee lumet aika rivakkaan ja äänekkäästi alas. Oltiin maneesin kohdalla, kun meidän edestä lähti tulemaan lumet alas. Wagner jähmettyi paikalleen, jäi tuijottamaan lumia ja singahti suoraan ylös ja taaksepäin repäisten minut mukaani. Ei käynyt kuinkaan, vaikka pressua pitkin liukuva raskas lumi aiheuttikin hieman isommat sätkyt. Sen jälkeen minulla vaan oli kädessä silmänvalkuaisia pyöräyttelevä, puhiseva jättiläinen.

Noh, ajattelin, että kyllä se rauhoittuu kun päästään sisälle maneesiin ja kävelen maasta muutaman kierroksen. Olin väärässä. Sama meno jatkui maneesissa ja aina kun tuli lunta alas katolta, Wagner sinkosi ihan holtittomasti tai säpsähteli eriskummallisiin ilmansuuntiin. Lopputulemana oli se, että en uskaltanut kiivetä oman hevoseni kyytiin.

 photo 20160211_155959-12_zps1783optr.jpg
Vertailun vuoksi kuva perjantailta. Pieni maiseman muutos!

Itkien ja häpeissäni soitin äidilleni, joka on kotona kipeänä, ja kerroin tilanteen. Äidin sanoin "no hätä, kävele maasta vähän ja vie se talliin, koitan saada jonkun ratsastamaan sen illalla". Silti häpeän tunne siitä, etten hallitse omaa hevostani kotimaneesissa, ei hälvennyt. Ei oikeastaan ole hälvennyt vieläkään, päivää jälkeenpäin. Tiedän ettei aina voi olla hyvä päivä. Aina silloin tällöin joutuu poistumaan maneesista itkien, koska ei ole "mitään tehtävissä". Ja tämä ottaa päästä ihan hirveästi! Haluaisin osata ratkaista nämäkin ongelmat Wagnerin kanssa. Tiedän myös, että seuraava ratsastuskerta on kamala, koska viimeksi tilanne äityi näin älyttömäksi. En halua joutua häpeämään omaa osaamattomuuttani. Kenenkään ei pitäisi. Pitäisi uskaltaa pyytää apua osaavimmilta ja suostua oppimaan uutta. Mutta se ei ole aina helppoa. Toivottavasti opin sen vielä joskus ja toivottavasti seuraavalla kerralla kun kiipeän Wagnerin kyytiin tilanne on eri.

Tekstin tarkoitus ei ole ruikuttaa vaan kertoa, että kaikki ei aina ole täydellistä ja helppoa. Mutta näistä oppii, kai? Onko teille sattunut vastaavia tilanteita?

10 kommenttia:

  1. Pakko sanoa, että tuo ei ollut ainoona teidän ongelma tänään! Vaikka mentiin tutulla koti kentällä tänään R:n kanssa oli silti hyvin hankalaa. Oli jännää ja kamalaa, kaikenlisäksi kenttä oli yhtä sohjoa ja vaikka tarkoituksena oli vain laukata hyväksi tamppaantunutta uraa pitkin, se ei ollut Romeon aikomus ja jarrut olivat kadonneet teille tuntemattomille. Pukkilaukkaahan sitä taas mentiin ja ratsastus loppui lyhyeen pukkilaukka/säikähdys skenaarioihin... :/ älä häpeä, näitä sattuu...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä tosiaan sattuu. Pitäisi vaan olla ihan lehmänhermot ja rauhassa, mutta kun ei aina pysty. Parempi lopettaa sitten lyhyeen ennekuin joku loukkaa :/ Ensi kerralla sitten paremmin!

      Poista
  2. Hyvä postaus! On kiva, että uskallat kertoa myös epäonnistumisista, kun monissa blogeissa mainitaan vain ne onnistuneet pätkät -usein negatiivisten kommenttien "pelossa". Välillä kun vaan ei voi mennä kaikki putkeen, niin mikä sitä häpeilemään?! :D Ittellänikin on pari kertaa heppa lähtenyt pukkirodeolla yhtäkkiä, tai säikkynyt taluttaessa niin, että melkein tullut päälle. Vähän on sen jälkeen tietysti aina varovaisempi, mutta sitten taas seuraavan onnistumisen jälkeen ei enää ajattele niitä epäonnistumisia niin kauheasti. :) Tsemppiä seuraavalle kerralle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kuitenki muistaa että hevoset on pakoeläimiä:) Ensi kerralla on taas viisaampi :D

      Poista
  3. Aina parempi myöntää että pelottaa, kuin väkisin kiivetä kyytiin. Moni onnettomuus johtuu jo ihan siitä että vaaditaan liikaa, teidän tilanteessa olis ollut liikaa kiivetä selkään, kun jo maasta oli vaikeuksia.
    Älyttömän hienoa ja rohkeaa jakaa tuo tänne meidän luettavaksi :)
    Joskus on rohkeaa antaa periksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista!:) Oot ihan oikeassa, olis ollut turvallisuusriski molemmille kiivetä kyytiin. Tänään meen tunnille niin pääsen valvovan silmän alle, onneksi! Rauhoittaa mieltä :D

      Poista
  4. Ihana lammikko! :D Et oo ainut jolla on tollasia tilanteita, välillä tuntuu että vois vaikka itkee ku menee nii huonosti ja hevonen temppuilee jne.. tuo on kyllä vähän paha kun lumet tippuu katolta, muistan kun kävin viellä tuntitallilla ja aina lumet tippu.. tsemppiä teille ja varsinkin sulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinkin näin kevättalvella tuo lumien tippuminen on ärsyttävää. Ymmärtäähän sen että hevonen säikkyy sitä mutta silti ottaa päästä :D

      Kiitos kommentista ja tsempistä! :3

      Poista
  5. Itselle on todella usein (usein ja usein...) sattunut tilanteita, joissa on pelottanut ihan järkyttävän paljon. Yleensä kyllä saan suuni auki. Otetaan esimerkiksi ratsastukseni alkuvaiheilta muutama ratsastunti. Ensimmäisellä kerralla jouduin laukkaamaan pelkäämälläni hevosella yhden pitkän sivun ilman taluttajaa, vaikka olin ratsastanut muutaman kerran. En saanut suutani auki. Muutama muu hevonen/ poni on lähtenyt käsistä, enkä ole saanut välttämättä suutani auki.
    Tällaista sattuu varsinkin kevättalvella, kun lumet tulevat katoilta, mutta kyllä se helpottaa, usko pois:)

    Blogisi vaikuttaa kiinnostavalta, joten liityin blogiisi:)

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän aikaan vuodesta tuntuu, että hevosella on tosiaan sitä kevättä rinnassa ja virtaa piisaa. Toivottavasti pian helpottaa!

      Ja tervetuloa blogini pariin! :)

      Poista

♥ Kommentti kommentista & lukija lukijasta!
♥ Palaute on tervetullutta, muistathan kuitenkin hyvän käytöksen :)