Uusi, isompi tarha!

Nyt on luvassa vähän kattavampia Wagner-kuulumisia. Waakkulainen tosiaan muutti uuteen karsinaan pari päivää takaperin. Syynä tähän oli isompi tarha sekä haistelukaverit viereisessä tarhassa. Nyt sillä on tilaa juosta ja riekkua, jos siltä tuntuu. Viereisessä tarhassa on siis kaksi tammaa, joiden kanssa meidän juro ukkeli tulee hyvin toimeen. Toistaiseksi Wagner saa vielä tarhata yksin, sille kun ei kelpaa ihan kuka tahansa kaveriksi. Välillä Wagnerin maailmaan ei meinaa mahtua muita hevosia kuin se itse :D.

Jo parin päivän jälkeen huomaan eron, Wagner on paljon eloisampi ja selkeästi liikkuu isossa tarhassaan paljon enemmän. Eikä se millään haluaisi tulla sisälle, tuijottelee vaan tarhan perältä, kuin kapinoiden töihin lähtöä. Ilmeisesti viihty ja naapuritkin miellyttää :) Viereisen karsinan tamma hörisee jo meidän komealle pojalle! Kyllä nyt kelpaa ja omaa sydäntä lämmittää hirmuisesti nähdä heppa noin iloisena. 

"Huomioi muaaaaa!"

Hyvää satulaa ei ole vieläkään löytynyt, mutta nyt alkaa olla hajua siitä, millaista etsitään. Kaksi Kiefferin penkkiä kävivät jo hyvin lähellä "täydellistä". Vielä haetaan lisää satuloita sovitettavaksi, toivottavasti pian tärppää! Nyt ollaan menty melkoisella viritelmällä, että saadaan edes vähän ratsastettua kunnolla. Tallikaverilta lainataan Kiefferin penkkiä (mallia joku) ja sen alle huopa, "eturäkä" ja lampaankarva mattes. Tuo kyseinen penkki jää hieman ahtaaksi edestä, joten nostetaan sitä hieman lapojen kohdalta. Ei tällä viritelmällä kauaa potkuta, mutta se menee paremman puutteessa. Ei ainakaan paina Wagnerin selkää niinkuin meidän oma.

Tänään suunnitelmissa oli mennä ratsastamaan maneesiin ja ratsastamaan kunnolla pitkästä aikaa. Mutta ei, ei tänäänkään! Maneesiin oli tuotu iso, paha lämmitin. Se piti kovaa ääntä ja meni pois/päälle omia aikojaan. En siis saanut Wagneria menemään lämmitin päähän ollenkaan ja lopulta hermostuin itse niin paljon, että mistään ei tullut mitään. Siirryttiin sitten ulos ja pellolle.

Pellolla ratsastaminen oli loistava idea! Ei menty kuin puolisen tuntia, mutta se oli ihan riittävä määrä. Ravailtiin vähän ja laukattiin pitkiä suoria. Ai että, peltoratsastus on parasta ikinä! Wagner nauttii siitä niiin paljon. Välillä se meinasi että mennään liian hitaasti, mutta jarrut ei kuitenkaan pettäneet kertaakaan. Toivottavasti peltokelejä riittää vielä tälle talvea ja saisin kuvaajan mukaan!

Keskiviikkona on pitkästä aikaa luvassa ratsastustunti. Luvassa on ilmeisesti puomeja, saa nähdä kuinka meidän käy. Varsinkin jos pieniä hevosia syövä lämmitin on vielä paikoillaan!